Joo morjes. Sadepäivä = katon Skinsin kolmannen tuotantokauden loppumetreille ja kihisen koko päivän Bristolin katumeininkiä.

Tavallaan tota kattoessa tulee sellane olo että jeejee ei mulla ainakaan noin vaikeeta oo. Eikä noi saa ikinä sitä happy endingiä. Toisaalta mä en panis pahakseni marilla höystettyjä suklaakakkuja, omaa kämppää takapihalla tai Freddietä ikkunan alla tai ylipäätään tota lifestyleä. Fuck it. Ähh no emt oisko sekään kivaa jos kaikki ois iha sama. (Olis. Olis. Vittu niin olis.)

Ja melkein taas päädyin koulun pihaan huomaamattani. Siinä tuijotellessa sitä isoa valkosta seinää mä huomasin että oikeestaan haluun sinne takasin. En tunneille vaan ihmisten luo. Kaipaan sitä fiilistä. Viikonloppua odotellessa siis.

Turha? :D

Happiness hit her like a bullet in the head
Struck from a great height by someone who should know better than that

PS. Tsekkasin vaa'an tänään. Happier than weeks ago.